Saamme lukea lähes päivittäin eri medioista terveydenhuollon epäonnistuneista IT-hankkeista. Ongelma on globaali. Syynä ei kuitenkaan välttämättä joka kerta ole itse järjestelmätoimittaja, vaan syy saattaa piillä siinä, ettei hankinnasta vastaava organisaatio välttämättä tiedä, mitä se on ostamassa.

Kirjoitin aiemmin potilasvirran hallintaa parantavien ratkaisujen hyödyistä numeroiden näkökulmasta. Osassa 1 keskityttiin tukifunktiossa saataviin hyötyihin ja osassa 2 käytiin läpi hyötyjä enemmän hoitotyön näkökulmasta.

Yksi terveydenhuollon haasteista on aina ollut tarttuvien tautien diagnostiikan ja hoidon organisointi sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. On tehokasta keskittää monimutkaiset, paljon ammattilaisia ja välineistöä vaativat terveydenhuollon toimet saman katon alle. Samalla tästä organisoitumistavasta johtuen odotusaulassa saattaa istua useita ihmisiä, joilla on jokin tarttuva tauti, kuten vaikkapa flunssa – tai korona. Kyseisessä aulassa yksi potilas voi altistaa koko joukon muita ihmisiä taudille, vaikka terveyskeskuksen pitäisi olla paikka, josta haetaan parannusta sairauksiin, eikä päinvastoin.

Potilaskokemus kuvaa potilaan kokemusta ongelmastaan, olipa se sitten sairaus tai tapaturma, ja sitä miten terveydenhuolto tämän ongelman hoitaa. Monet organisaatiot ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana käynnistäneet ja lopettaneet potilaskokemuksen parantamiseen liittyviä projektejaan.

Edellisessä blogikirjoituksessani keskityin ilmoittautumisen automatisoinnin hyötylaskelmiin. Tällä kertaa käsittelen hoitotyön tehokkuuden parantamista hukka-aikaa vähentämällä – ja tähän liittyvää matematiikkaa.

Miksi asiakkaamme hankkivat Axelin käyttöönsä? Vastaus jakautuu kahtia - pehmeiden ja kovien hyötyjen vuoksi. Tavanomaisiin pehmeisiin hyötyihin lukeutuvat muun muassa potilaskokemuksen parantaminen, käyttäjäkokemuksen nykyaikaistaminen tai toiminnan läpinäkyvyyden lisääminen. Tänään emme kuitenkaan pehmoile, vaan sukellamme numeroiden, excelien ja eurojen kovaan maailmaan.